Quick ratio

Quick ratio eli happotesti mittaa yrityksen kykyä selviytyä lyhytaikaisista veloistaan nopeasti rahaksi muutettavilla omaisuuserillään. Tunnusluku mittaa yrityksen kassavalmiutta ja rahoituspuskurien tilaa. Yrityksen rahoituspuskurit eivät saa olla liian pienet, sillä tällöin yrityksellä ei ole käytettävissä varoja mahdollisiin yllättäviin menoihin.

Laskusääntö

Quick ratio = ( Lyhytaikaiset saamiset + rahat ja pankkisaamiset + rahoitusarvopaperit ) / ( lyhytaikainen vieras pääoma - lyhytaikaiset saadut ennakkomaksut )

Tulkinta

Luvun suositusarvo on 1, jolloin yrityksen rahoitusomaisuus kattaa täysin lyhytaikaisten velkojen määrän. Varsinkin kaupan alan yrityksillä, joilla sitoutuu runsaasti pääomaa varastoihin on vaikeata päästä näin korkeisiin arvoihin. Niin sanotun happotestin käyttö perustuu ajatukseen, että vaihto-omaisuuden arvo likvidointitilanteessa on liian spekulatiivinen, jotta sitä voitaisiin turvallisesti käyttää maksukyvyn arviointiin.

Mikäli yrityksen tulorahoitus on runsas ja vakaa tulee se toimeen myös pienemmällä rahoituspuskurilla. Luvun tulkinnan yhteydessä onkin hyvä tarkastella myös yrityksen pääomarakennetta (omavaraisuusaste / nettovelkaantumisaste) ja arvioida siltä pohjalta esim. yrityksen mahdollisia lisärahoitusmahdollisuuksia. Mikäli omavaraisuusaste on riittävän korkea, voi yritys paikata lyhytaikaista rahoitusvajettaan myös velalla.

Tunnuslukua käytettäessä on syytä tarkastella erityisesti luvun kehitystä. Luku soveltuu hyvin myös saman toimialan yritysten väliseen vertailuun. Luvun rinnalla kannattaa tarkastella alan keskimääräisiä maksuaikoja ja sen suhdetta yrityksen ostovelkojen kiertoaikaan.

Tunnusluvun viitteelliset ohjearvot ovat:

Erinomainen yli 1,5
Hyvä 1 - 1,5
Tyydyttävä 0,5 - 1
Välttävä 0,3 - 0,5
Heikko alle 0,3

Huomoitavaa

Tunnusluku kuvaa yrityksen rahoituspuskuria vain tilinpäätöshetkellä (yhden päivän arvo). Tilinpäätöspäivän tilanne saattaa olla normaalista poikkeava ja maksuvalmius tilikauden aikana saattaa vaihdella voimakkaasti.

Useat pörssiyhtiöt hoitavat maksuvalmiuttaan valmiusluottojen avulla, jolloin taseesta laskettu maksuvalmiuden arvo voi antaa virheellisen kuvan yrityksen todellisesta maksuvalmiudesta.